Omia treenejä

Löysin tässä taannoin listan eri tankoliikkeistä, jonka olin kirjoittanut n. vuosi sitten. Listalla oli merkittynä liikkeet jotka osaan hyvin (vaikka silmät sidottuna), auttavasti (90% yrityksistä keskittyen liikkeeseen) ja jotka osaan huonosti / en ollenkaan. Ilokseni havaitsin, että vuoden kuluessa kaikki liikkeet, jotka olin listannut ei osattujen puolelle, sujuvat nyt joko loistavasti tai ainakin auttavasti. Lisäksi plakkarissa on monia liikkeitä, joita en ollut silloin nähnyt tai edes kuullut niistä.

Uskomatonta, kuinka pitkälle sitä vuodessakin voi päästä. Varsinkin minun kohtuu matalilla treenimäärilläni - olen toki tangolla monta tuntia viikossa, mutta opettaminen on aivan eri asia kuin omat treenit. Opetuksessa rasitus on erilaista, kuormittavampaa, ja vähemmän kehittävää, kuin treeneissä. Lisäksi liikkeet ovat tietenkin sellaisia, jotka jo osaan. Tiedän toki opettajia, jotka neuvovat niitäkin liikkeitä, joita eivät osaa, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään! Usein liikkeissä on jokin juju, joka pitää olla hallinnassa, että liikkeen kunnolla tajuaa.

Kuluneen vuoden saavutuksista ylpeimpänä voin silti listata tämän:





Kaksi vuotta sitten en ollut eläessäni ylettänyt varpaisiini jalat suorana. En edes lapsena. Varpaat löytyivät vastaan ensimmäistä kertaa 1,5 vuotta sitten puolivahingossa. En mitenkään erityisesti venytellyt sen tavoitteellisemmin, mutta tanko- ja salitreenien jälkeiset venyttelyt riittivät aiemmin täysin venyttelemätöntä kroppaa kehittämään. Huhtikuussa, kun ensimmäiset studiotilani aukesivat Sammonkadulla, aloin venytelly spagaattia varten. Silloin etäisyys lattiaan oli vielä reilut 40 senttiä.

Yllättävän nopeasti sitä näemmä kehittyy, puolivahingossakin, kun vain silloin tällöin löytää aikaa venytellä kunnolla, ja muistaa aina venyttelyn treenien jälkeen.

Kylie Minoguen maailmankiertue

Kun kuulin, että Kylie Minoguen viimeisimmällä kiertueella nähtäisiin lavalla tankotanssia, täytyy myöntää, että suhtauduin asiaan vähintäänkin skeptisesti. Oletus oli, että näkymä tulisi olemaan hetkutusta tangon ympärillä kuten Spice Girlsien paluu ja Britney Spearsin musiikkivideot. Yllätys oli melkoinen kun vastaan tuli tämä video:



Hyvä Kylie!

50-luvun nostalgiaa... Ja tanko.

Ei toki aivan samalla tyylillä kuin nykyään... Mutta jos tanko ei ollut tabu 50-luvulla, miksi sen pitäisi olla nyt? Kyseessä siis MGM:n musikaali "Give a Girl a Break" vuodelta 1953:

Rock the Pole muuttaa!

Katsonut liikaa DStv:tä?

Tankoa koko kansalle

Niin, kenelle tankotanssi sitten oikein sopii? Mitä tankotanssi harrastajiltaan vaatii?

Minä ja monet muutkin lajin harrastajat tapaavat sanoa, että tankotanssi sopii kaikille. Mikä on sinällään totta - aivan kuka tahansa voi halutessaan oppia lajin. Tuossa on nyt sitten tuo yksi tärkeä avainsana mukana. Halutessaan.

"En minä ikinä tuota opi." "No mutta sinä nyt oletkin noin hyvä, minä en." "Onhan se sulle helppoa." "Kaikille muille tämä on helppoa paitsi minulle." Jos sinulla on tällä hetkellä päässäsi näitä samoja ajatuksia, salli minun sanoa... Älä puhu paskaa.

Itse aloitin tankotanssin harrastuksena puolivahingossa. Kapakkakiertueilla sattui välillä tanko tulemaan kohdalle, ja siitä sitten vahingossa opin ensimmäiset pyörähdykseni. "Urani" alussa poltin kuin korsteeni. Pahimmillaan poltin 3 askia rauhallisena päivänä tai jopa 6 askia (120 savuketta) baari-iltoina. Painoa minulla on ollut parhaimmillaan 78 kiloa 168cm varressa.

Pakkoliikuntaa on ollut kävely Siwaan hakemaan pari askia röökiä. Enhän minä voi liikuntaa harrastaa, kun on kaikki nämä vaivatkin. Tai niin ajattelin. Minulla on jo kroonistunut tenniskyynärpää, ollut molemmissa käsissä jo 10 vuotta. Lisäksi minulla on fibromyalgia - lyhyesti selitettynä kroonista väsymystä, muistiongelmia sekä jatkuvaa lihas- ja nivelkipua. Hyvinä päivinä vain tietokoneella kirjoittaminen sattui. Huonoina päivinä käsiini sattui niin, etten saanut raskaita ovia auki. Liikunta auttaa kipuun? Joo, niin varmaan, jos kipu sallisi liikunnan!

No, niinhän siinä kävi, että se liikunnan harrastaminen alkoi minulla salakavalasti. Ensin lopetin tupakoinnin, kun minua alkoi ärsyttää, kuinka yhdenkin biisin tanssittuani piti viettää seuraava biisi yskien jossain nurkan takana. Painoni nousi rajusti tupakoinnin lopettamisen jälkeen - mutta putosi siitä sitten pikkuhiljaa, kun seuraavaksi paino alkoi olla tanssimisen rajoitteena.

Entä ne lihaskivut sitten? No, siitä en aio valehdella. Varmasti terveyteni kannalta typerästikin harjoittelin pyörähdyksiä ja itkin. Purin hammasta. Ajoittain kipua tuskin huomasi, mutta huonoina päivinä särky oli aivan järjetön. Erityisesti jaetulla otteella tehtävät pyörähdykset kuten esimerkiksi karuselli saivat minut monesti tekemään näyttäviäkin hätälaskeutumisia lattialle - käsiini sattui niin kovasti, etten yksinkertaisesti enää pystynyt pitämään tangosta kiinni, vaan refleksinomaisesti käsieni ote irtosi.

Kokonaisuudessaan olen tangoilla tanssinut hieman yli 4 vuotta. Tavoitteellisempaa harjoittelua minulla on takana kohta kaksi vuotta. Enkä väitä olevani tähän mennessä mikään maailman huippu tai voittamaton tangolla. Minulla on vielä paljon opittavaa. Mutta jos minä olen näistä lähtökohdistani päässyt näin pitkälle... Lienee kenellä tahansa, halutessaan, mahdollisuus samaan.

P.S. Vaikka kivut toki vaivaavat treenaamistani edelleen, on yleistilanteeni liikuntaa harrastaen todella paljon parempi, kuin aiemmin. Jos sinulla on kroonisia kiputiloja tai muita sairauksia, juttele lääkärisi kanssa ennen tankotanssin aloittamista. Itse teen säännöllisesti myös kuntouttavia harjoituksia tanssitreenieni ohella.

Lisää Felixiä

Felixin vuoden 2008 voittoesitys Miss Pole Dance Australia-kisoissa: