Uskomatonta, kuinka pitkälle sitä vuodessakin voi päästä. Varsinkin minun kohtuu matalilla treenimäärilläni - olen toki tangolla monta tuntia viikossa, mutta opettaminen on aivan eri asia kuin omat treenit. Opetuksessa rasitus on erilaista, kuormittavampaa, ja vähemmän kehittävää, kuin treeneissä. Lisäksi liikkeet ovat tietenkin sellaisia, jotka jo osaan. Tiedän toki opettajia, jotka neuvovat niitäkin liikkeitä, joita eivät osaa, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään! Usein liikkeissä on jokin juju, joka pitää olla hallinnassa, että liikkeen kunnolla tajuaa.
Kuluneen vuoden saavutuksista ylpeimpänä voin silti listata tämän:
Kaksi vuotta sitten en ollut eläessäni ylettänyt varpaisiini jalat suorana. En edes lapsena. Varpaat löytyivät vastaan ensimmäistä kertaa 1,5 vuotta sitten puolivahingossa. En mitenkään erityisesti venytellyt sen tavoitteellisemmin, mutta tanko- ja salitreenien jälkeiset venyttelyt riittivät aiemmin täysin venyttelemätöntä kroppaa kehittämään. Huhtikuussa, kun ensimmäiset studiotilani aukesivat Sammonkadulla, aloin venytelly spagaattia varten. Silloin etäisyys lattiaan oli vielä reilut 40 senttiä.
Yllättävän nopeasti sitä näemmä kehittyy, puolivahingossakin, kun vain silloin tällöin löytää aikaa venytellä kunnolla, ja muistaa aina venyttelyn treenien jälkeen.
